Talutusratsun roolissa

Lauantaina lähdin taaskin polkemaan tallille, tällä kertaa hyvän kaverini Venlan kanssa. Venla ei harrasta ratsastusta, mutta on aina välillä ollut mukana heppailua seuraamassa. Venla saikin kuvaajan pestin, eikä kerennyt kuvaillessa -toivottavasti- ihan kyllästyä. Venla avusti Suskun harjaamisessa ja Susu katteli aluksi tosi ihmeissään kun joku vieras alkoi harjata sitä, mutta päätti sitten jatkaa "unia" käytävällä seistessään, huuli melkein lattiassa kiinni.
Muuten, sain viimeinkin postissa ajat sitten tilaamani Mountain Horsen ratsastushousut ja onhan ne nyt ihanat :D Uusia ratsastusvaatteita tulee ostettua niin harvoin, että on tosi kiva saada jotain uutta. Toivottavasti joku on yhtä vaatehullu ja ymmärtää vaatteiden ihanuuden. Kunhan ei vaan mene ihan varusteurheilun puolelle, niin hyvin menee!

Susu oli jo alkukäynneissä tosi vireä ja kyttäili kaikkea. Etenkin metsänreunassa oleva pitkä sivu on ollut Susun kyttäyksen kohteena jo jonkun aikaa ja pikku hiljaa alkaa kiehumaan kun ei tuo tunnu osaavan käyttää energiaansa ainakaan keskittymiseen...

Kuvat (c) Venla T.

kyttääkyttää...

Aloitin verryttelyn tekemällä ensin käynnissä pysähdyksiä ja taivutteluja, ja yritin hakea hyvä tahtista, pitkää ja rentoa käyntiä. Toivottuun tulokseen päästyäni aloin tekemään kevyessäravissa ympyröitä ja tempon vaihdoksia molempiin suuntiin, ja yritin houkutella Susua pidemmälle kaulalle ja niskaa alas. Neiti oli nimittäin niin pörheänä, että pieni rauhoittuminen oli tarpeen. Pikkuhiljaa Susu alkoi tulla kuolaimelle vaikka keskittymisessä tuntui olevan vieläkin ongelmia. Ihan kuin olisi yrittänyt tehdä töitä ADHD-lapsen kanssa ! Eikä tämä töhöttäminen johdu kyllästymisestä, sillä käytiin juuri aikaisempana päivänä maastossa ja muutenkin hölläiltiin viime viikko.

töhöttelee menemään

Vaihdoin harjoituksen kolmikaariseen harjoitusravissa ja ennen kuin pystyin edes aloittamaan itse harjoitusta, piti hetki pyöriä kahdeksikolla ja muistuttaa kakaraa taaskin kuuntelemisesta. Sususta tuntui silloin olevan mahdoton ajatus, että rauhallisena voi pysyä myös kuskin istuessa satulassa.
Hetken väännettyäni turhaannuin itseeni. Jokin vaan tökki kropassa rentoa liikettä vastaan. Siispä heitin jalustimet kaulalle ja heti parani huimasti kun en voinut ottaa liikettä vastaan jaloilla, vaan myötäsin kunnolla lantiosta. Susun ravissa kun on istumista vaikka se menisi niska alhaalla ja rentona, niin voitte vaan kuvitella kuinka vaikea on rentoutua kun hevonen posottaa pää ylhäällä joka suuntaan. Jos vielä sattuu kuski olemaan jostain syystä "lukossa" niinkuin tälläkertaa, tulos ei ole hyvä.
Onneksi jalustimien pois ottaminen auttoi heti -niinkuin yleensä aina- ja meno alkoi näyttää ratsastamiselta. Pääsin aloittamaan kolmikaaris-harjoituksen, joka sujui heti alusta jo tosi kivasti kunhan vaan oltiin ensin keskusteltu tuosta metsänreunan kyttäämisestä. Susu oli mukavan notkea ja kevyt ratsastaa ja olin alkuräpellyksen jälkeen tulokseen oikeen tyytyväinen.

Itse reisillä kiinni..:P

Tässä jo vähän rennompaa menoa, jos ei kiinnitä huomiota sojo jalkoihin :D

Päätin laukata ihan yksinkertaisesti kahdeksikolla nostaen aina laukan suoristuksesta ja vaihtaen laukan ravin kautta taas uudestaan suoristukseen tullessa. Ensimmäiset pari nostoa oli tosi hyviä ja Susu käytti takaosaa todella hyvin, sitten se alkoikin jo innostua liikaa ja nostot menivät arvailuksi ja ennakoinniksi.

Muutin tehtävän niin, että tein laukannostot aina käynnistä ravin sijaan ja taaskin ensimmäinen nosto oikealle oli huippu. Vasemmalle Susu oikeen odotti käskyä, ja sitten kun merkki tuli niin se singahti laukalle hirveää kyytiä, mutta onneksi viitsi olla purematta sen pahemmin kuolaimeen kiinni. Nostin vasemmalle uuden laukan ja nosto oli tällä kertaa kelpuutettavissa. Seuraavan kerran oikean laukan nostaessani Susu oli peräänannossa ja paketissa, ja nosti siitä siistin laukan ja oli ihan peräänannossa koko ympyrän, ennen kuin otin sen käyntiin. Olin ihan super tyytyväinen tälläisestä pienestäkin edistyksen merkistä, sillä yleensähän vaikka Susu kävelisi tai ravaisikin niska alhaalla, laukan nostettua se on aina ihan korkeana ja edestä tyhjänä.

Laukkasin vielä molempiin suuntiin eteen alas isolla pääty-ympyrällä ja lopetin laukat onnistumiseen ja kävelin välikäynnit.

Susku hiukan kuumana

hetken malttoi mennä rauhassa...

...ennen kuin piti taas kaasutella :D

Ravailin enää hetken niin, että Susu jäi hyvälle moodille, ennen kuin ratsastin sen eteen alas ja lopettelin. Susu pääsi kuitenkin vielä talutushepaksi kun Venla ratsasti hetken. En voinut ottaa siitä kuitenkaan kuvia kun kävelin varmuuden vuoksi Susun vierellä.

Sunnuntaina Anniina tuli mukaan tallille kuvaamaan ja Rikke-ponia hoitamaan. Ratsastin Susun päämääränä hyvä mieli ja rentous, ja aikalailla tähän päästiinkin. Tein paaaljon taivuttelua ja askeleen kokoamisia, sekä vaan hain hyvää ja rentoa käyntiä. Huomasin hyväksi harjoitukseksi loivan kiemurauran, johon lisäsin vielä voltin I:stä uran kautta takaisin I:hin. Laukkaharjoituksen tein suurehkolla ympyrällä väistättäen pari askelta takaosaa ulospäin ja siitä suoraan laukan nosto. Tämä toimi ainakin Susulla niin, että nostoista tuli selkeitä ja hyviä. Lopuksi Anniina ratsasteli vielä Susulla loppukäynnit ja käytiin räpsimässä pari poseerauskuvaa.

Kertoilu saa riittää tällä kertaa ja tässäpäs niitä kuvia :

meno päällä :P

Loppuverkkaa

hyvin venyyyy

Susu päätti olla sylihauvan näköinen eikä mikään uljas ratsu.

Pompompompottelua

Perjantaina kävin tallilla Anniinan kanssa, kun muut kamuset huiteli jossain. Itsellä oli jotenkin tosi laiska olo, eikä yhtään huvittanut treenata kunnolla. Päätin kokeilla riimulla ratsastusta uudestaan, ja katsoa kuinka hyvin hepo on kuulolla. Sitäpaitsi oon treenannut Susun kanssa sileellä yhtäjaksoisesti aika paljon, joten en uskonut Susua löysäilyn haittaavan.

Kuvat (c) Anniina

Alkuun tein käynnissä ympyröitä, voltteja, pysähdyksiä, peruutuksia, avoja ja pohkeenväistöjä. Näin kokeilin miten Susu toimii riimulla ihan kunnolla ratsastaessa. Susku meni hienosti, pystähtyi melkeimpä helpommin kuin kuolaimella, vain vaivaisella sormien liikautuksella ja puoli pitkillä ohjilla. Susu oli tosi herkkänä, mikä tosin hankaloitti pohkeen käyttöä.

Kaikenlaista testailtuani pyysin ravia ja tein eri kokoisia kahdeksikkoja Susua verrytellen. Alkuun heposen kuulotaito hiihteli jossain tosi kaukana, mutta pikkuhiljaa Susu pyöristyi ja niska laski. Ravissa oli heti paljon parempi istua kun Susu ei kipitellyt edestä tyhjänä ja ilman selkää.

tässä puksuttaa vielä aika kuurona...

...ja tässä jo hiukan paremmin kuulolla

 Päätin tehdä laukkaamisesta hauskaa ja huristelin kenttää ympäri rennosti laukaten. Aluksi Susu kipitteli tosi korkeana ja innoissaan tästä vauhdin valinnan vapaudesta, mutta rauhoittui sitten ja polki tosi voimakkaasti alleen. Laukkailin siinä sitten jonkun aikaa molempiin suuntiin kaikenlaista kokeillen : ilman käsiä, painolla ohjausta, jarruttamista, väistöä, jopa kerran laukanvaihtoa mitä en oo koskaan kokeillut paitsi tietysti hypyssä ja Susu vaihtoi jo edestä ! (:

Alun vauhdin hurmaa

Lopettelin kun vielä molemmilla oli hauskaa, eikä Susu ehtinyt väsähtää. Ravailin eteen alas ja ratsastin pitkät loppuverkat. Lopuksi köpöteltiin Anniinan kanssa hetki kakspäällä ja istusteltiin kyydissä kun Susu söi kentän laidassa.

puhelinlaatu on paras :P

Vaaleanpunaisia unelmia -talleilua-

Olin tallilla nyt kolme yötä putkeen tiistaista perjantaihin, ja torstaina juhlittiin talliporukalla mun synttäreitä.

Tiistaina mentiin siis tallille illasta ja ratsastin Susun normaalisti kentällä. Susulla oli taas kamala vilinä päällä kun oli kova tuuli ja sillä taitaa olla kiimakin. Jo laitumelta hakiessa Susu ideoi kaksi sinkausta heittäen ihan yllättäen ympäri kuraisella polulla. Onnistuin sentään pysymään molemmilla kerroilla pystyssä siinä narun jatkeena luistellessani. Toki vielä portilla piti saada yksi poikituskohtaus kun tallista kuului ääniä... Arvasin jo siinä vaiheessa, että ratsastuksesta ei välttämättä tule oikeen mitään.
Olihan Susu ihan hölmö ja tosi rauhaton niinkuin ennustelinkin. Sitä ei meinannut saada kuulolle millään ja loppukäynneissä piti vielä lähteä kentän kulmasta kiitolaukalla toiseen päähän ennen kuin antoi kiinni. Itse en oikeen tajunnu sitä vitsiä mikä näytti olevan Sususta ihan hillittömän hauska. Yhteenvetona ratsastus oli melko epätasainen ja jännittynyt. Ei siis jäänyt kovinkaan hyvät fiilikset tuosta. Suunnittelinkin hankkia Susulle korvahuput tuulisia säitä varten, jos jostain vaan löytyy tarpeeksi isot. Kuskiin keskittyminen vois meinaan parantua kun ei menis kokoajan tuuli päästä läpi...

"Ai töihinkö?"

Ratsastuksen jälkeen päätettiinkin jäädä tallille jo nyt tiistaina yöksi eikä vasta sitten torstaina, niinkuin suunnitelma alunperin oli. Kävin Essin kanssa hakemassa tavaroita kotoa, ja Ellu ja Jenni jäi heti tallille. Jenni halusi kokeilla laittaa Alma-ponin vaihteeksi isojen heppojen kanssa samalle laitumelle ja vaihto sujuikin hienosti. Muutaman kerran Susu kävi sanomassa Almalle pari valittua sanaa ja antoi sen muuten olla ihan rauhassa. Riidanselvittäjiä ei siis tarvittu (y)

Laidunkuvat (c) Elina K.

Alma ymmärsi hyvin nopeasti, että Susun yli se ei tule arvoasteikossa kipuamaan.

hurjana..

 Keskiviikkona nukuttiin pitkään, -kaikki paitsi Jenni, joka lähti jo kymmeneltä Hööksiin- makoiltiin telkkaria kattoen vaunussa koko päivä, syötiin, eikä tehty mitään viisasta. Hää-ja painonpudotus-ohjelmia tuli katsottua Liv:iltä aika hirveesti liikaa! Siinä tylsyydessä tuli lakattua kynnetkin uusiksi.

Jenni tuli takaisin viiden aikaan ja sitten lähettiin koko porukalla maastoilemaan. Aattelin, että maastossa rallittaminen vois tehä hyvää Susun keskittymiskyvylle, niin alkais taas kenttällä pyöriminenki sujua kevyemmin. Maasto meni rennosti, jos ei lasketa Susun alkumatkan tössiä, kun sitä alko ihan yllättäen johtohepan rooli hirvittää ja mentiin peruutusvaihteella puskaan. Vaihdettiin Essi ja Armas vähäksi aikaa ekaksi ja matka jatkui. Laukattiin pari suoraa ja yksi iso ylämäki reippaasti ja säästettiin pisin suora kunnon kaasuttelulle. Pitkällä suoralla laskin Susulle löysät kun nyt tiesi kenkienkin pysyvän menossa mukana ja sitte mentiin. En oo koskaan aikasemmin viitsiny antaa Susun päättää vauhtia kokonaan ja yllätyinkin kun Susku oli aika hengästynyt pätkän jälkeen. Käveltiin viitisen minuuttia ja Susu oli taas ihan laukkavaihe päällä ja innoissaan menossa. Reilun tunnin maaston lopuksi käveltiin kunnon loppuverkka ja Susku pääs suihkuun ja pihalle.

Torstai aamuna heräsin oikeen kauniiseen synttäri-lauluun. Jenni ja Essi oli väkertäny mulle jääkaapin köyhästä valikoimasta hienon aamupalan ja sain pari lahjaakin, kaikki tarpeellisia :3

Juhla-aamiainen :D

Sain Jenniltä lahjaksi ratsastussukat ja ihanat vaaleenpunaset joustopintelit, ja Essiltä&Elinalta korvahuput ja ketjuotsapannan.

Kahen aikaan lähin ratsastamaan Susun kauheeseen helteeseen. Mun oli tietysti pakko pukee se heti vaaleenpunaseks pikku prinsessaks ja Susu näyttikii ihan vaahtokarkilta. Iskäki tuli kattomaan ratsastusta, mutta kyllästy melko nopeesti tasasella köpsyttelyn seuraamiseen.
Susu meni mun omasta mielestä huonosti, koska meijän meno oli tosi epätasasta (tahti vaihteli koko ajan), Susun keskittyminen oli nollassa helteen, ötököiden ja kiiman takia ja vasen laukka oli huono. Lisäks musta tuntu, etten ite osannut jotenkin ollenkaan rentoutua liikkeeseen. Koko ratsastuksen ajan hain siis hevoselle tahtia ja vetreyttä ja itselle rentoutta aika huonoin tuloksin. Lopuksi otin jalustimet pois jalasta hetkeksi, että tulisi edes jotain rentoutta omaan kroppaan, mutta vähän yritykseksi jäi. Jälkeenpäin kameralta katsottuna meno ei kuitenkaan näyttänyt ihan niin pahalta kuin se tuntui. Pitäis näköjään taas vähän muistutella itseä siitä positiivisuudesta !

Kuvat (c) Elina K. ja Jenni N.

hieno poni :)

Näyttää tässä jotenki ihan puoliveriseltä o.O

 Illalla kuvasin vielä Ellun ja Jennin ratsastusta jonkun aikaa :

Jenni ja Alma

Anniina ja Rikke

Elina ja Armas

Perjantaina mentiin jo heti aamusta ratsastamaan, että ei olisi hevosilla ihan niin tukalaa. Kokeilin mennä Susulla ilman lisäturparemmiä, koska jotenkin sen käyttö on alkanut inhottaa. Toivottavasti Susu alkaa toimimaan ilman, niin voi käyttää mahdollisimman vähän ylimääräisiä remeleitä (y) Laitoin Susulle kärpäshupun suitsien alle ja se oli heti tosi paljon rauhallisempi päästään, kuin aikaisempana päivänä. Tein ihan perusjuttuja, paljon ympyröitä ja siirtymisiä. Laukassa hain hyvää tahtia ja Susu polkikin alleen paljon paremmin kuin eilen. Osittain syynä saattoi olla se, että nyt ei ollut läheskään niin kuuma. Susu toimi ilman lisäturparemmiä hienosti, tosin taipui ehkä vähän huonommin, mutta se ei ole koskaan kulkenut ilman, joten kyllä tämä tästä ! Loppupäivä viiteen asti siivottiin vaunua ja pestiin painepesurilla syys-ja talviloimet puhtaiksi. Sitten lähdinkin jo kotiin syömään, kun muut jäi vielä irtojuoksuttamaan Almaa.

Puhdasta tuli !