Kisaamassa pitkästä aikaa

Kuvat (c) Anniina

Heippa !

Viime postauksesta onki hurjan paljo aikaa, joten nyt oli jo kiva tulla postaamaan (: Olin siis tosiaan tänään koulukisoissa pitkästä aikaa ja menin kolmosluokan Helppo B:0 2009-ohjelmalla. Kisaheppana toimi jo täälä bloginki puollella ennenki esiintyny eestiläisruuna Eppu. Radasta kerron sen verran lyhyesti, että suurimpia pisteitten syöjiä oli laukkarikko ensimmäisellä ravilisäyksellä ja toi Epun laamanaama, minkä se sinnikkäästi pitää taivaissa, ihan sama vaikka kuinka paljon yrittää veivata turpaa säädylliselle korkeudelle. Prosentteja kerättiin 56,4 ja oltiin loppujen lopuks neljänsiä. En oo kovinkaan tyytyväinen tohon rataan, en oikeestaan ollenkaan, mut aina ei voi onnistuu ja kaikkien hevosten kans ei vaan kemiat mee sillai sopivasti yhteen. Nyt kun pääsin taas kisailun makuun, olis ollu kiva käydä nyt säännöllisemmin, mut en pääse kaksiin viimesiin kisoihin, joten täytyy sitten vissiin venailla, että syyskausi alkaa. Siihen asti pitää tyytyä tiukkaan treenailuun kotona, eihän sitä tiedä jos saisin joku kerta raahata Suskun taas kisoihin (:

Pahottelut muuten tosta vammasen kokosesta videoruudusta, mut mä en vaan saa sitä näkymää isompana :0 

Hymyilee sentään vaikkei mitään muuta teekään niinku pyydetään...:D

Koska olenhan niin ponimittainen.

Hienoa liikettä pitkästä aikaa

Jeps, postailen nyt toissapäiväisestä, elikkäs torstaista. Susku oli niiiin huippu ! Vieläki on fiilikset ihan katossa ja eilisen hyvä treeni piristi entisestään. Mutta nyt siihen torstain treeniin siis.

Päätin tuuppailla sileällä sillain suht rennosti ja ilman sen kummempia tavotteita. Haasteena oli suunnitella tehtävät niin, että pääsee siellä esteitten välissä pujottelemaan, koska me tosiaan jätettiin ne sinne kentälle uuden estetunnin toivossa. Alottelin oikeassa kierroksessa ja ensin menin uraa pitkin käynnissä tehden aina jokaisen kirjaimen kohdalle pysähdyksen ja taivutin kulmiin hyvin. Pyrin pitämään tosi kevyen käden ja lähellä olevan jalan "vähemmän kättä, enemmän jalkaa"-ajatuksella, vaikka Susku alkuun yrittikin kulkea vähän pois alta.

Kun pysähdykset olivat siistejä ja Susku ei vastustellut pidätettä vaan myötäsi hyvin, siirryin kevyeeseen raviin. Ravasin jonkun aikaa kenttää ympäri lämmitellen Suskua ja lihasten lämmetessä ratsastin aina vähän syvemmälle kulmiin ja taivutin reilummin. Hetken päästä vaihdoin tehtävän kolmikaariseen. Alkuun tein suoristuksissa käyntisiirtymiset, jotta sain Suskun vielä paremmin avuille ja lyhyempään muotoon. Vähän ajan päästä jätin siirtymiset pois ja ratsastin kolmikaarista jatkuvana molemmilta lyhyiltä sivuilta. Huomasin, että heti kun keskityin omaan kroppaani, pidin jalan lähellä ja käden joustavana, Suskukin liikkui todella paljon rennommin. Useasti teen sen mokan, että alussa kun Susku juoksee alta, aloitan kovalla ja epätasaisella kädellä, jolloin Susku jännittyy entisestään ylös ja kovenee suusta. Usein vielä unohdan ratsastaa jalalla, eli jätän jalan vähän liian irti ja silloin vaikuttaessa avusta tulee helposti liian hidas ja vahva. Tuli siinä ratsastaessa jotenkin niin typerä olo, että eihän Susku ole mitään "unohtanut" tai että se ei olisi enää osannut mennä peräänannossa, en vaan ollut osannut / tajunnut enää ratsastaa sitä oikealla tavalla. Kaikki omaa syytä taaskin.

Alkuun Susku oli vielä melko ylhäällä, muttei kuitenkaan jännittynyt.

Vähän kerrallaan Susku alkoi rentoutua enemmän ja sain ratsastettua niskaa alemmas.

Kolmikaarinen alkoi sujua kuin vettä vaan ja Susku oli mukavan pehmeä ja hyvin kuolaimella. Päätin laukata tässä välissä oikealle ja välikäyntien jälkeen vasemmalle. Susu nimittäin kuumuu usein laukatessa ja väsyy helposti, ja kun se on jo vähän väsynyt, se menee kovempaa. Tämä oli siis hyvä idea laukata ensin rennosti toinen suunta, kävellä ja ravata välissä ja sitten taas laukata vähän lisää toiseen suuntaan. Jännää, etten ollut tajunnut sitä aikaisemmin. Päätin myöskin jatkaa kevyellä ravilla, koska olen pyrkinyt pitämään treenit aina ravi- tai laukkapainotteisina. Jonain päivänä treenaamme ravissa kunnolla ja laukkaamme vaan vähäsen rennosti, kun taas joku päivä lämmitellään ravissa kevyesti ja keskitytään laukka puoleen. Niinkuin tuossa jo mainitsin, Susku väsyy vielä melko pian ja haluan voida lopettaa treenin silloin, kun Susku on vielä rento ja hyvällä mielellä. Siksipä keskityn aina joko raviin tai laukkaan.

Laukkatehtävä oli tosi yksinkertainen, pointtina hakea vain hyvää ja rentoa tahtia. Nostin laukan L:ästä ja laukkasin pääty-ympyrän. Sitten siirtyminen takaisin kevyeeseen raviin, pitkä sivu ja seuraava lyhyt sivu uralla kevyttä ravia ja toiselle pitkälle sivulle kaksi volttia. Ensimmäisen kerran laukkasin kevyessä istunnassa, mutta sen jälkeen tein laukkaympyrän aina perusistunnassa. Susku oli niin rento ! Olin ihan ihmeissäni, että kuinka se ei räjähdä edes raviosuuksilla laukkojen välissä. Aktiivinen jalka + pehmeä käsi yhdistelmä tosiaan toimi. Kun Susku meinasi juosta avuilta, tiivistin istuntaa ja pidätin vaan ihan kevyesti. Aktiivisella pohkeella sain niskan vaivattomasti takaisin alas ja sähläys loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan.

Kun olin tyytyväinen laukannostoihin ravista, laukka pöyri ja ravi kulki oikeassa muodossa pyöreänä, päätin treenata vielä vähän laukannostoja käynnistä. Nostin laukan käynnistä pääty-ympyrälle, siirryin takaisin käyntiin, kävelin pitkän sivun ja seuraavan lyhyen sivun ja seuraavan pitkän sivun volteille nostin kummallekkin laukan käynnistä. Toiselta voltilta jatkoin laukassa pääty-ympyrälle, jotta sain treenattua myös vähän suoralla uralla laukkaa. Tätä tein pari kertaa ja nostot olivat joka kerta sujuvia ja laukka oli niin mahtavan tuntuista verrattuna vaikkapa viime estetunnin kipitykseen. Positiivinen yllätys oli, että laukka pysyi kasassa myös suoralla uralla ja liitovaihe säilyi hyvin. Sen jälkeen annoin Suskun hengähtää ja kävellä hetken.

Välikäyntien jälkeen aloitin ratsastamaan kaikki samat tehtävät vasemmalle kuin olin oikeallekin tehnyt, pysähdyksistä alkaen. Susku oli ehkä vähän rauhattomampi, mutta polki näin laukkojen jälkeen paremmin alleen ja muoto säilyi näin tasaisena pidempiä pätkiä. Kun aloitin ratsastamaan kolmikaarista, Susku yritti aloittaa säheltämisen ja aloitti toisen pitkän sivun aktiivisen kyttäämisen.. Onneksi mulla oli pinna kurissa ja kun pysyin pohkeella napakkana ja kädellä kevyenä, Susku luopui pikkuhiljaa hölmöilyistään ja alkoi taas tehdä töitä kunnolla.

Tsekkailtiin metsän vihreitä pikku-ukkoja.

Onhan se vielä ajoittain kuolaimen alla, mutta näin alkuun mulle riittää, että se rentoutuu niskasta alas.

Laukkatehtävä sujui tähänkin suuntaan hyvin ja vaikka vasen laukka onkin Suskulla selvästi heikompi, sain laukan pyörimaan silti. Otin tähänkin suuntaan nostoja lopuksi myös käynnistä. Aluksi laukka ei meinannut lähteä pyörimään kunnolla, koska yritin saada nostosta mahdollisimman rennon ja rauhallisen. Lopettelin hyvään nostoon ja annoin Suskun laukata vähän reippaammassa temmossa kevyessä istunnassa pari kierrosta kenttää ympäri, ennen kuin ravailin eteen alas. Anniina ratsasteli taaskin loppukäynnit ja auttoi hoitamaan Susperin tarhailukuntoon.

Kuvaajalla oli vissiin vähän horisontti hukassa :-D

Vruum vruum. Tottakai kannattaa yrittää juosta avuilta säännöllisin väliajoin, jos sattuis vaikka onnistumaan..

Kevyttä laukkaa kenttää ympäri. Muokkaus on vähän hassu, mutta jotain oli tehtävä kun kuva oli mössöä.

Eteen alas loppuverkka.

Tän kauden ekat hypyt !

Kuvat (c) Essi K.

Joo tosiaankin, sunnuntaina päästiin hyppäämään Suskun kanssa piiiiitkästä aikaa ja vähän niinkun arvelinkin, Susku oli ihan onnensa kukkuloilla. Välillä jopa niin tärinöissään, että itsellä meinasi hermot loppua :-D

Aloiteltiin tunti kahden aikoihin, mutta hetki meni säätäessä Suskun martingaalin kanssa, huhhuh tollasia muinaismuisto varusteita ! Lisäämpä siis martingaalin ostoslistalle heti siihen uuden satulavyön perään. Verkkailu startattiin ihan itsenäisellä ravailulla ja teinkin ensimmäisen vartin aikana varmaankin satoja puolipidätteitä, siitä voitte päätellä miten hukassa jarrut oli... Tein paljon siirtymisiä ja voltteja ja joka välissä otus yritti ampua jollekkin esteelle, että jos vaikka hypättäis se. Alkuun oli vielä melko huvittavaa tuo kamun innokkuus ja vähän kerrallaan aloin saada Suskuun tuntumaa ja raviin alkoi löytyä tahti. Tehtäväksi tuli tehdä kokoamisia ja kevyitä eteenpäin ratsastuksia. Ensin muutokset oli melko vaisuja, sillä en "uskaltanut" heti pyytää reilusti eteen juuri kun olin saanut paketin jotenkunten kasaan. Susku oli kuitenkin hyvin kuulolla ja loppuvaiheessa sain aikaan jo selkeän muutoksen, hyvän tahdin ja hakipa otus vähän matalampaan muotoonkin ajottain.

Laukkaverryttely oli idealtaan lyhyt ja ytimekäs ja arvasin jo heti, että Susku tulee kuumumaan ihan yli rajojen. Se kun vaatii aina rauhallisen, paineettoman alun laukkaverkoissa, ennen kuin voi alkaa koota tai muuten sillä menee pasmat ihan sekaisin ja yliyrittämiseksi koko homma. Toisaalta, eipä se haittaa välillä tehdä jotain erilailla, järkytetään vähän heppojen ajatusmaailmaa ;) Tehtävä oli siis ihan yksinkertainen : aktiivista käyntiä, siitä terävä laukannosto, laukkaa puoli kenttää + pääty-ympyrä ja takaisin käyntiin. Tätä sitten veivattiin jonkun aikaa molempiin suuntiin ja kyllähän tuo kuumui, mutta saatiin me pari ihan nättiäkin nostoa. Laukan laatu vaan kärsi hirmuisesti Suskun jäkittäessä ja jännittäessä.

Tästä kuvasta en oo itsekkään varma, että onko tää nyt ravia, laukkaa vai kamelistyleä, mutta kuulolla ei ainakaan olla :-D

Seuraavaksi tarkoituksena oli tulla harjoitusravissa maapuomien yli ja loppupäässä yksi oli n. 20 senttiä irti maasta, jotta hepat jumppailis vähän jalkojaan. Tämä oli sitten se mikä meni meiltä kaikkein eniten pyllylleen. Susku tikitti puomeille, puri kuolaimeen ja räjähti ennen puomeja niin, että hyppäsi kaikki kerralla, sain sen jotenkin kiskottua kiinni ja sitten se jo säntäs onnesta sekasin 20 cm esteen yli.. Näin se vaan voi näköjään ylimaallisen herkkäsuinen hevonen heittäytyä kuuroksi, koska tein siellä selässä oikeesti kaikkeni, että muo ei vietäs kun märkää rättiä.

Kuvaajan tarkennusfiba, mut tästä näätte näitä meijän tyylinäytteitä ja täytyy myöntää, että itsekkin vähän repesin kun näin näitä kuvia sitten tunnin jälkeen. Typerä poni :-D

Susku oli niin hölmönä, että tultiin tehtävää käynnissä monta kertaa ja jouduin silti tekemään sormet kipeenä pidätteitä, että käynnissä pysytään. Lopuksi saatiin onneksi siedettävät puomien ylityset ravissa kumpaankin suuntaan ja päästiin käppäilemään vähäksi aikaa.

Kun toisella on vaan niin huisin hauskaa.

...ja tässä taas sarja näitä meidän ravipuomien ylityksiä.
Koska sama tappeluhan jouduttiin tekemään uudelleen toisessa suunnassa.

Kuski roikkuu ku hengenhädässä...

...ja otus vaan kehittelee uusia puomin ylitystapoja.

Välikäyntien jälkeen aloitettiin hyppäämään ihan oikeasti, tai no siis muut alotti, mehän oltiin Suskun kanssa hypätty monta kertaa jo.. Ihan ekana hypättiin pikkuruinen pysty ja vielä pienempi ristikko. Susku oikeen tärisi innosta kun lähestyttiin ravissa "esteille" ja myötäsin varmuudenvuoksi oikein reilusti, jos Susku oliskin päättänyt jatkaa liiotteluaan.

Sen jälkeen tehtävänä oli tulla sarja, sen jälkeen vino pysty, tehdä siitä vähän tiukempi kurvi tynnyriristikolle ja viimeisenä hypätä vihreä pysty. Pidettiin esteet vielä tosi pikkusina ja tultiinkin rata ekan kerran Suskun kanssa ravilla. Etenkin musta-valkea vinopysty oli Suskulle tosi vaikea hahmottaa ja se tulikin ekalla kerralla alas. Tultiin sitä sitten pari kertaa uudestaan ja vähän avitin äänellä Suskua mistä ponnistaa.

"Otetaan tälläi vähä varman päälle, ettei vaa tipaha toi takapuomi."

Hienosti Susku pomppasi just siitä mistä sille sanoin, vaikka aina ei jalat ihan meinanneet keretä mukaan.

Hypättiin sama rata vielä pari kertaa vähän korotettuna ja hypyt sujuivat koko ajan vaan paremmin ja paremmin. Nyt kun päästiin oikeasti hyppäämään, Susku jätti ylimääräsen säheltämisen pois ja yritti ehdottomasti parhaansa ! Pitkän hyppytauon seurauksena Susu oli selkeästi esteille lähestymisissä vähän epävarma ja rikkoi helposti laukan epämääräiseksi sekalmelskaksi, mutta kyllä tää tästä. Nyt kun päästään säiden salliessa hyppäämään säännöllisemmin, niin löydetään taas Suskun kanssa se yhteinen sävel, mikä on vaan kesän jäljiltä vähän unohduksissa. Muuta en voi sanoa, kuin että oon tosi tyytyväinen Suskuun ja tunnista jäi kivat fiilikset (:

Upea pikkukarvakuono ♡

Oma istunta vähän könöttää, mutta mun huomio tais olla laukan vaihtumisessa ja tulevassa käännöksessä.

Tallissa kylmäilin Susun jalat ja laskin sen tarhaan, jonne se jäi tyytyväisenä alamaisiaan pompottamaan (;


Eilen käytiin porukalla palauttelevalla maastolenkillä ja Susku päätti heittää kaiken läskiksi riekkumalla koko ajan. Mä kun luulin, että se olis kerrankin ollu väsyksissä viikon tiiviin liikunnan ja kolmen peräkkäisen tiukemman treenin jälkeen mutta ehei..

Palaillaan asiaan taas kun kerrottavaa ja kuvia löytyy ! (;