Janita ja Susu: Hienoa liikettä pitkästä aikaa

Jeps, postailen nyt toissapäiväisestä, elikkäs torstaista. Susku oli niiiin huippu ! Vieläki on fiilikset ihan katossa ja eilisen hyvä treeni piristi entisestään. Mutta nyt siihen torstain treeniin siis.

Päätin tuuppailla sileällä sillain suht rennosti ja ilman sen kummempia tavotteita. Haasteena oli suunnitella tehtävät niin, että pääsee siellä esteitten välissä pujottelemaan, koska me tosiaan jätettiin ne sinne kentälle uuden estetunnin toivossa. Alottelin oikeassa kierroksessa ja ensin menin uraa pitkin käynnissä tehden aina jokaisen kirjaimen kohdalle pysähdyksen ja taivutin kulmiin hyvin. Pyrin pitämään tosi kevyen käden ja lähellä olevan jalan "vähemmän kättä, enemmän jalkaa"-ajatuksella, vaikka Susku alkuun yrittikin kulkea vähän pois alta.

Kun pysähdykset olivat siistejä ja Susku ei vastustellut pidätettä vaan myötäsi hyvin, siirryin kevyeeseen raviin. Ravasin jonkun aikaa kenttää ympäri lämmitellen Suskua ja lihasten lämmetessä ratsastin aina vähän syvemmälle kulmiin ja taivutin reilummin. Hetken päästä vaihdoin tehtävän kolmikaariseen. Alkuun tein suoristuksissa käyntisiirtymiset, jotta sain Suskun vielä paremmin avuille ja lyhyempään muotoon. Vähän ajan päästä jätin siirtymiset pois ja ratsastin kolmikaarista jatkuvana molemmilta lyhyiltä sivuilta. Huomasin, että heti kun keskityin omaan kroppaani, pidin jalan lähellä ja käden joustavana, Suskukin liikkui todella paljon rennommin. Useasti teen sen mokan, että alussa kun Susku juoksee alta, aloitan kovalla ja epätasaisella kädellä, jolloin Susku jännittyy entisestään ylös ja kovenee suusta. Usein vielä unohdan ratsastaa jalalla, eli jätän jalan vähän liian irti ja silloin vaikuttaessa avusta tulee helposti liian hidas ja vahva. Tuli siinä ratsastaessa jotenkin niin typerä olo, että eihän Susku ole mitään "unohtanut" tai että se ei olisi enää osannut mennä peräänannossa, en vaan ollut osannut / tajunnut enää ratsastaa sitä oikealla tavalla. Kaikki omaa syytä taaskin.

Alkuun Susku oli vielä melko ylhäällä, muttei kuitenkaan jännittynyt.

Vähän kerrallaan Susku alkoi rentoutua enemmän ja sain ratsastettua niskaa alemmas.

Kolmikaarinen alkoi sujua kuin vettä vaan ja Susku oli mukavan pehmeä ja hyvin kuolaimella. Päätin laukata tässä välissä oikealle ja välikäyntien jälkeen vasemmalle. Susu nimittäin kuumuu usein laukatessa ja väsyy helposti, ja kun se on jo vähän väsynyt, se menee kovempaa. Tämä oli siis hyvä idea laukata ensin rennosti toinen suunta, kävellä ja ravata välissä ja sitten taas laukata vähän lisää toiseen suuntaan. Jännää, etten ollut tajunnut sitä aikaisemmin. Päätin myöskin jatkaa kevyellä ravilla, koska olen pyrkinyt pitämään treenit aina ravi- tai laukkapainotteisina. Jonain päivänä treenaamme ravissa kunnolla ja laukkaamme vaan vähäsen rennosti, kun taas joku päivä lämmitellään ravissa kevyesti ja keskitytään laukka puoleen. Niinkuin tuossa jo mainitsin, Susku väsyy vielä melko pian ja haluan voida lopettaa treenin silloin, kun Susku on vielä rento ja hyvällä mielellä. Siksipä keskityn aina joko raviin tai laukkaan.

Laukkatehtävä oli tosi yksinkertainen, pointtina hakea vain hyvää ja rentoa tahtia. Nostin laukan L:ästä ja laukkasin pääty-ympyrän. Sitten siirtyminen takaisin kevyeeseen raviin, pitkä sivu ja seuraava lyhyt sivu uralla kevyttä ravia ja toiselle pitkälle sivulle kaksi volttia. Ensimmäisen kerran laukkasin kevyessä istunnassa, mutta sen jälkeen tein laukkaympyrän aina perusistunnassa. Susku oli niin rento ! Olin ihan ihmeissäni, että kuinka se ei räjähdä edes raviosuuksilla laukkojen välissä. Aktiivinen jalka + pehmeä käsi yhdistelmä tosiaan toimi. Kun Susku meinasi juosta avuilta, tiivistin istuntaa ja pidätin vaan ihan kevyesti. Aktiivisella pohkeella sain niskan vaivattomasti takaisin alas ja sähläys loppui ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan.

Kun olin tyytyväinen laukannostoihin ravista, laukka pöyri ja ravi kulki oikeassa muodossa pyöreänä, päätin treenata vielä vähän laukannostoja käynnistä. Nostin laukan käynnistä pääty-ympyrälle, siirryin takaisin käyntiin, kävelin pitkän sivun ja seuraavan lyhyen sivun ja seuraavan pitkän sivun volteille nostin kummallekkin laukan käynnistä. Toiselta voltilta jatkoin laukassa pääty-ympyrälle, jotta sain treenattua myös vähän suoralla uralla laukkaa. Tätä tein pari kertaa ja nostot olivat joka kerta sujuvia ja laukka oli niin mahtavan tuntuista verrattuna vaikkapa viime estetunnin kipitykseen. Positiivinen yllätys oli, että laukka pysyi kasassa myös suoralla uralla ja liitovaihe säilyi hyvin. Sen jälkeen annoin Suskun hengähtää ja kävellä hetken.

Välikäyntien jälkeen aloitin ratsastamaan kaikki samat tehtävät vasemmalle kuin olin oikeallekin tehnyt, pysähdyksistä alkaen. Susku oli ehkä vähän rauhattomampi, mutta polki näin laukkojen jälkeen paremmin alleen ja muoto säilyi näin tasaisena pidempiä pätkiä. Kun aloitin ratsastamaan kolmikaarista, Susku yritti aloittaa säheltämisen ja aloitti toisen pitkän sivun aktiivisen kyttäämisen.. Onneksi mulla oli pinna kurissa ja kun pysyin pohkeella napakkana ja kädellä kevyenä, Susku luopui pikkuhiljaa hölmöilyistään ja alkoi taas tehdä töitä kunnolla.

Tsekkailtiin metsän vihreitä pikku-ukkoja.

Onhan se vielä ajoittain kuolaimen alla, mutta näin alkuun mulle riittää, että se rentoutuu niskasta alas.

Laukkatehtävä sujui tähänkin suuntaan hyvin ja vaikka vasen laukka onkin Suskulla selvästi heikompi, sain laukan pyörimaan silti. Otin tähänkin suuntaan nostoja lopuksi myös käynnistä. Aluksi laukka ei meinannut lähteä pyörimään kunnolla, koska yritin saada nostosta mahdollisimman rennon ja rauhallisen. Lopettelin hyvään nostoon ja annoin Suskun laukata vähän reippaammassa temmossa kevyessä istunnassa pari kierrosta kenttää ympäri, ennen kuin ravailin eteen alas. Anniina ratsasteli taaskin loppukäynnit ja auttoi hoitamaan Susperin tarhailukuntoon.