Vaaleanpunaisia unelmia -talleilua-

Olin tallilla nyt kolme yötä putkeen tiistaista perjantaihin, ja torstaina juhlittiin talliporukalla mun synttäreitä.

Tiistaina mentiin siis tallille illasta ja ratsastin Susun normaalisti kentällä. Susulla oli taas kamala vilinä päällä kun oli kova tuuli ja sillä taitaa olla kiimakin. Jo laitumelta hakiessa Susu ideoi kaksi sinkausta heittäen ihan yllättäen ympäri kuraisella polulla. Onnistuin sentään pysymään molemmilla kerroilla pystyssä siinä narun jatkeena luistellessani. Toki vielä portilla piti saada yksi poikituskohtaus kun tallista kuului ääniä... Arvasin jo siinä vaiheessa, että ratsastuksesta ei välttämättä tule oikeen mitään.
Olihan Susu ihan hölmö ja tosi rauhaton niinkuin ennustelinkin. Sitä ei meinannut saada kuulolle millään ja loppukäynneissä piti vielä lähteä kentän kulmasta kiitolaukalla toiseen päähän ennen kuin antoi kiinni. Itse en oikeen tajunnu sitä vitsiä mikä näytti olevan Sususta ihan hillittömän hauska. Yhteenvetona ratsastus oli melko epätasainen ja jännittynyt. Ei siis jäänyt kovinkaan hyvät fiilikset tuosta. Suunnittelinkin hankkia Susulle korvahuput tuulisia säitä varten, jos jostain vaan löytyy tarpeeksi isot. Kuskiin keskittyminen vois meinaan parantua kun ei menis kokoajan tuuli päästä läpi...

"Ai töihinkö?"

Ratsastuksen jälkeen päätettiinkin jäädä tallille jo nyt tiistaina yöksi eikä vasta sitten torstaina, niinkuin suunnitelma alunperin oli. Kävin Essin kanssa hakemassa tavaroita kotoa, ja Ellu ja Jenni jäi heti tallille. Jenni halusi kokeilla laittaa Alma-ponin vaihteeksi isojen heppojen kanssa samalle laitumelle ja vaihto sujuikin hienosti. Muutaman kerran Susu kävi sanomassa Almalle pari valittua sanaa ja antoi sen muuten olla ihan rauhassa. Riidanselvittäjiä ei siis tarvittu (y)

Laidunkuvat (c) Elina K.

Alma ymmärsi hyvin nopeasti, että Susun yli se ei tule arvoasteikossa kipuamaan.

hurjana..

 Keskiviikkona nukuttiin pitkään, -kaikki paitsi Jenni, joka lähti jo kymmeneltä Hööksiin- makoiltiin telkkaria kattoen vaunussa koko päivä, syötiin, eikä tehty mitään viisasta. Hää-ja painonpudotus-ohjelmia tuli katsottua Liv:iltä aika hirveesti liikaa! Siinä tylsyydessä tuli lakattua kynnetkin uusiksi.

Jenni tuli takaisin viiden aikaan ja sitten lähettiin koko porukalla maastoilemaan. Aattelin, että maastossa rallittaminen vois tehä hyvää Susun keskittymiskyvylle, niin alkais taas kenttällä pyöriminenki sujua kevyemmin. Maasto meni rennosti, jos ei lasketa Susun alkumatkan tössiä, kun sitä alko ihan yllättäen johtohepan rooli hirvittää ja mentiin peruutusvaihteella puskaan. Vaihdettiin Essi ja Armas vähäksi aikaa ekaksi ja matka jatkui. Laukattiin pari suoraa ja yksi iso ylämäki reippaasti ja säästettiin pisin suora kunnon kaasuttelulle. Pitkällä suoralla laskin Susulle löysät kun nyt tiesi kenkienkin pysyvän menossa mukana ja sitte mentiin. En oo koskaan aikasemmin viitsiny antaa Susun päättää vauhtia kokonaan ja yllätyinkin kun Susku oli aika hengästynyt pätkän jälkeen. Käveltiin viitisen minuuttia ja Susu oli taas ihan laukkavaihe päällä ja innoissaan menossa. Reilun tunnin maaston lopuksi käveltiin kunnon loppuverkka ja Susku pääs suihkuun ja pihalle.

Torstai aamuna heräsin oikeen kauniiseen synttäri-lauluun. Jenni ja Essi oli väkertäny mulle jääkaapin köyhästä valikoimasta hienon aamupalan ja sain pari lahjaakin, kaikki tarpeellisia :3

Juhla-aamiainen :D

Sain Jenniltä lahjaksi ratsastussukat ja ihanat vaaleenpunaset joustopintelit, ja Essiltä&Elinalta korvahuput ja ketjuotsapannan.

Kahen aikaan lähin ratsastamaan Susun kauheeseen helteeseen. Mun oli tietysti pakko pukee se heti vaaleenpunaseks pikku prinsessaks ja Susu näyttikii ihan vaahtokarkilta. Iskäki tuli kattomaan ratsastusta, mutta kyllästy melko nopeesti tasasella köpsyttelyn seuraamiseen.
Susu meni mun omasta mielestä huonosti, koska meijän meno oli tosi epätasasta (tahti vaihteli koko ajan), Susun keskittyminen oli nollassa helteen, ötököiden ja kiiman takia ja vasen laukka oli huono. Lisäks musta tuntu, etten ite osannut jotenkin ollenkaan rentoutua liikkeeseen. Koko ratsastuksen ajan hain siis hevoselle tahtia ja vetreyttä ja itselle rentoutta aika huonoin tuloksin. Lopuksi otin jalustimet pois jalasta hetkeksi, että tulisi edes jotain rentoutta omaan kroppaan, mutta vähän yritykseksi jäi. Jälkeenpäin kameralta katsottuna meno ei kuitenkaan näyttänyt ihan niin pahalta kuin se tuntui. Pitäis näköjään taas vähän muistutella itseä siitä positiivisuudesta !

Kuvat (c) Elina K. ja Jenni N.

hieno poni :)

Näyttää tässä jotenki ihan puoliveriseltä o.O

 Illalla kuvasin vielä Ellun ja Jennin ratsastusta jonkun aikaa :

Jenni ja Alma

Anniina ja Rikke

Elina ja Armas

Perjantaina mentiin jo heti aamusta ratsastamaan, että ei olisi hevosilla ihan niin tukalaa. Kokeilin mennä Susulla ilman lisäturparemmiä, koska jotenkin sen käyttö on alkanut inhottaa. Toivottavasti Susu alkaa toimimaan ilman, niin voi käyttää mahdollisimman vähän ylimääräisiä remeleitä (y) Laitoin Susulle kärpäshupun suitsien alle ja se oli heti tosi paljon rauhallisempi päästään, kuin aikaisempana päivänä. Tein ihan perusjuttuja, paljon ympyröitä ja siirtymisiä. Laukassa hain hyvää tahtia ja Susu polkikin alleen paljon paremmin kuin eilen. Osittain syynä saattoi olla se, että nyt ei ollut läheskään niin kuuma. Susu toimi ilman lisäturparemmiä hienosti, tosin taipui ehkä vähän huonommin, mutta se ei ole koskaan kulkenut ilman, joten kyllä tämä tästä ! Loppupäivä viiteen asti siivottiin vaunua ja pestiin painepesurilla syys-ja talviloimet puhtaiksi. Sitten lähdinkin jo kotiin syömään, kun muut jäi vielä irtojuoksuttamaan Almaa.

Puhdasta tuli !

Hurrrrrjan järkyttynyt ratsu

Toissapäivänä Anniina oli taas mukana tallilla auttamassa ja kuvaamassa. Suunnittelin tekeväni jonkun taivutteluharjoituksen, nimittäin Susu on ollut vähän jäykkä oikealle, mikä voi tosin johtua huonoista kengistäkin. Hyviä uutisia, että kenkääjän pitäisi tulla alkuviikosta ja Susukin alkaa varmaan taas liikkua tasapainoisemmin. Sehän on mennyt tässä jo melkeen viikon kokonaan ilman takakenkiä ja huonoilla etukengillä, mikä on kyllä näkynyt treenissä. Tallinomistajilla on ollut kiireitä niin, että kenkääjän tilaaminen vähän jäi ja kaiken lisäksi meidän kengittäjällä oli kiireitä. Pääasia kumminkin, että Susulle saadaan uudet tossut jalkaan ihan lähipäivinä.

Aloitin alkuverryttelyn isoilla ympyröillä yrittäen hakea raviin rentoutta ja rauhallista tahtia. Kun olin kohtuullisesti saanut ratsastettua Susulta niskaa alas ja hepoa matalampaan muotoon, pienensin ympyröitä ja tein hetken kahdeksikkoa harjoitusravissa. Halusin sillä varmistaa, että sain pohkeet läpi satulassa istuessakin, ennen kuin aloitin mitään sen kummempaa tekemään.

Susu oli yllättävän pehmeä ja letkeä, ja siten tosi mukava ja "vaivaton" ratsastaa. Sekin saattoi tosin vaikuttaa, että sain yhtenä iltana kotona sellaisen ahaa-elämyksen, kun mietin miksi Suskun kanssa taivutukset on ollut lähiaikoina niin väkinäisiä ja vaikeita, eikä olla käyty lähimaillakaan peräänantoa. Tajusin, että olen helposti jäänyt kaarevalla uralla sisäkädellä ikäänkuin kiinni, enkä ole avannut nyrkkiä tarpeeksi usein kiittääkseni hevosta, mikä on nuorella hevosella tärkeää. En nyt meinaa tällä sellaista yhtäjaksoista vetämistä, vaan tasaista painetta, mikä herkkäsuiselle Susulle riittää jo vetämisestä ja jännittää koko hevosen niin, että peräänannosta saa vaan haaveilla. Olen myöskin keskittynyt nyt erityisesti jalkoihini, sillä mulla on ollut ongelma, kun en vaan saa jalkoja kylkiin kiinni. Mulla kun on vielä pitkät jalat ja Susulla "pienet" kyljet ja muutenkin kapea runko. Susun kylkiin kun ei voi vaan likistäytyä kiinni, koska se on niin tavattoman herkkä, eli toisin sanoen jalat vaan pitäis jotenki saada taivutettua kylkiin kiinni. 

Jokatapauksessa, toissapäivänä kaikki siis vaan loksahti paikalleen ja sain jalat pidettyä huomattavasti paremmin paikallaan ja niin että tunsin kyljen koko ajan, enkä vain aina jalalla vaikuttaessani, niin kuin tähän asti. Tälläsistä tulee itselle niin tyhmä olo, kun on saattanut puolikin vuotta tapella itsensä kanssa ja sitten kun tajuaa muuttaa jonkun tosi pienen, mitättömän jutun, kaikki toimii. Miten virheiden korjaaminen onkin niin vaikeaa ?

Ylimääräiset höpinät sikseen, aloin siis tekemään harjoitusravissa neliapilaa, jossa siis mennään reilusti uran sisäpuolella ja tehdään aina jokaiseen kulmaan ulospäin voltti. Esim. vasemmassa kierroksessa käännetään voltti aina uralle oikealle ja jatketaan taas kentän sisäpuolella seuraavaan kulmaan. Tykkään tästä harjoituksesta, koska taivutus vaihtuu usein, sekä samalla voi treenata suoraan ratsastamista, mikä on meillä ainakin yllättävän vaikeaa.

Kun tuo harjoitus sujui molemmissa suunnissa sujuvasti, annoin Suskun kävellä hetken ennen laukkatehtävää. Laukat tein tuolla samaisella neliapila-uralla niin, että nostin laukan aina voltille ja ravasin suorat pätkät. Lopuksi tein molempiin suuntiin kerran koko apilan yhtäjaksoisesti laukaten. Harjoitus toimi tarkoituksessaan ja lopputulkosena oli hyvin alleen polkeva ja hyvin laukannostoille herkistelty hevonen. Olihan Susu aika kuumana useista laukannostoista, mutta positiivisella innokkaalla tavalla, joten annoin hätähousuilun mennä ohi korvien ja keskityin hyviin nostoihin ja tahdikkaaseen laukkaan. Vasen laukka oli onneksi tällä kertaa aivan puhdas, joten aikaisempi epäpuhtaus johtui varmastikkin kengistä.

Laukkatehtävän jälkeen ravailin kevyessä ravissa Susun rauhalliseksi useilla kahdeksikoilla ja ympyröillä eri suuntiin. Tällä kertaa Susu rauhoittui tosi nopeasti ravaamaan rentona ja haki usein peräänantoa pieniä pätkiä kerrallaan. 

Kaikki sujui oikeen hienosti, ennenkuin Susu huomasi satulan, jonka Jenni oli jättänyt aidalle Susun huomaamatta. Susu pysähtyi ihan kauhuissaan kuin seinään ja alkoi stepata ympäriinsä. Se oli ihan kummallista, sillä Susu ei ikinä kyttää mitään noin tosissaan, mutta tuota satulaa se pelkäsi oikeasti. Toinen kummallisuus oli, että istuin itse aivan hiljaa Susun kyydissä, eteen tai taakse pyytämättä, mutta Susu vaan poikitti kokoajan. Ihan kuin se olisi tavallaan halunnut katsoa satulaa, mutta ei kuitenkaan uskaltanut :D Järkytys päättyi, kun Jenni kävi Alman kanssa esimerkiksi moikkaamassa satulaa. Sen nähtyään Susu käveli ihan omasta päätöksestä satulan luo ja oli sen jälkeen ihan fine with that :D

Tein verkkailun loppuun ja Susu enää lievästi kyttäili tuota hirviösatulaa. Loppukäynteihin mennessä se oli jo unohtanut koko järkytyksen.

Vieläkin täpinöissään hurjasta satulasta.

Anniina oli tehnyt Susulle voikukka-kimpun ja Susku söi sen tyytyväisenä talliin päästyään.

Tähän loppuun vielä koostevideota satulatohinoineen päivineen: