Tänään menin tallille puoli yhden aikoihin tarkoituksena lähteä Elinan kanssa maastoon ja oli jo valmiiksi tosi hyvä fiilis nätistä säästä ; aurinko pilkisteli parin pilven takaa ja lunta leijaili hiljalleen. Täydellinen maastoilu ilma ! Kuvailin hevosia jonkun aikaa pihalla ja odottelin, että Elina tulee tallille maneesi reissulta Jenniä auttamasta. Aika pian traikku kurvailikin pihaan ja hain Suskun sisälle.
 |
| Vanhaherra Hawa. |
 |
| Reissumies Alma (: |
 |
| Reppana joka puolelta paketoituna ja turppis vinossa :D |
Puol kahen aikoihin päästiin lähtemään tallin pihasta, hitaasti ja varmasti. Huomasin jo tallissa, että Suskulla oli joka jalasta ainaki kaks hokkia kulunu ihan nysäks, mut ne ei sitte millää lähteny irti, ei vaikka Jennin isä yritti niitä vääntää auki. Pitää siis vissiin jättää toi hokkien vaihto kengittäjän huoleks, mä en niitä irti saa.
Susku liukasteli joka toisella askeleella jo siinä pihatiellä ja fiilikset laski heti. Jos heppa ei kerran pysy pystyssä kunnolla käynnissäkään, niin jää maastoilu vähä haaveeks. Penkalla oli kuitenki parempi kävellä ja heti kun päästiin suunnilleen kilometrin jälkeen metsäteille, pystyttiin hyvin ravaamaan reippaamminkin. Susu oli ihan innoissaan ja osas tällä kertaa käyttäytyä nätisti johtoheppanakin. Tietysti joidenki kivien ja putkien kohalla oli pakko kiemurrella tien reunasta reunaan, mut mikäs siinä jos Susku haluaa harjotella ravipohkeenväistöjä maastossakin :D
 |
| Micheliinit valmiina lähtöön. |
Metsäteiden kunto yllätti positiivisesti ja yhdelle suoralle pystyi ottamaan rauhallista laukkaakin! Kevyttä laukkaa kovempaa en viitsinyt Susua laskea, kun pohja on kuitenkin sen verran jäässä, että ei tee hyvää nivelille laskettaa täysillä. Jouduin kyllä joka välissä puolipidätteillä varmistamaan, ettei Susku ole kuolaimessa kiinni ja kerran se pääsi jopa yllättämään sinkoamalla kovempaa ylämäkeen. Sen enempää ei viitsitty laukata ja jatkettiin ravaillen. Loppumatkasta yhden lammen kohdalla tuli taas niitä ylitsepääsemättömiä hetkiä kun Susku huomasi lammessa putken, ja siitä kuului kaiken lisäksi kohinaa. Koko hevonen jähmettyi niille jalansijoilleen ja tärisi järkytyksestä. Susku siis tosiaankin pelkää kaikenlaisia putkia mitä tungetaan ojiin yms. En tosiaankaan tiedä mistä tämä sen pelko on kotoisin, mutta kahden kotia lähimmän putken ohi Susu uskaltaa jo kävellä nätisti kun on itse ne tutkinut moneen kertaan ettei sieltä hyökkää tiikeriä tai muitakaan petoja. Hetken tärinän, vapinan ja rohkaisujen jälkeen Susku uskalsi sipsuttaa kovaa vauhtia hurjimuksen ohi ja sai paljon kehuja rohkeasta päätöksestä. Hirviöputken ohituksen jälkeen ravailtiin vielä rauhassa hetki ja käveltiin loppumatka kotiin. Kaikin puolin onnistunut ja rentouttava maasto siis!
Tallissa purin Suskulta varusteet, harjailin hetken ja tarkistin jalat. Laitoin Suskulle villaviltin ja kevyttoppiksen niskaan ja eikun pihalle. Onneksi tarhassa oli vielä vähän heinän jämiä jäljellä, niin mun ainanälkäinen ratsu sai jotain syötävää maastossa töhöttämisen jälkeen (;
Saa nyt nähdä miten ensiviikon ratsastamisien käy, jos lunta ei sada lisää ja kenttä on kuin luistinrata. Noh, toivotaan lisää lumisadetta ja valmistaudutaan henkisesti köpöttelyviikkoon. Viimeistään ensi viikonloppuna pääsee taas maastoon liikkumaan kunnolla (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti