Kaikki on kiinni niin pienestä

Susulla oli viime ja sitä edellinen viikko aika kevyttä liikuntaa, sillä ensimmäisellä kouluviikolla ratsastin sen vain ma ja ti ja seuraavan kerran kävin tallilla vasta sunnuntaina jolloin juoksutin Susun. Kunnollista treeniä tuli siis tehtyä vasta viime maanantaina, jolloin pääsin testaamaan ratsastuksenopettajani Sannan vinkkejä Susun kanssa. Sanna huomasi ensimmäisellä ridatunnilla, että meinaan ratsastaa hevosen aaaivan liian pitkälle kaulalle ja nyt sitten piti opetella pitämään ohjat taas kädessä. En tiedä mistä tämä tapa on tullut, mutta toki oli ihan selvää että ongelma oli tullut kesän aikana Susun kanssa, kun kukaan ei ollut istuntaa valvomassa kertaakaan.

Alkukäyntien jälkeen siis katsoin mikä tuntuman pitää olla, ja sitten yritin vaan vahtia, etten hivuta ohjaa pikkuhiljaa Susulle kokoajan lisää. Pitäisikin varmaan vaihtaa Susulle estesuitsista nappulaohjat kumiohjien tilalle niin ohjat ei pääsisi niin helposti valumaan. Valuminen johtuu Sannan mukaan siitä, että kun Susu on niin tavattoman herkkä suusta, olen ruvennut pitämään ohjaa ihan pelkillä sormilla niin että nyrkki on tosi avoinna kokoajan. Niin sain tehtyä todella kevyitä ohjasotteita, mutta ohjat valahtivat aina pikkuhiljaa ja hevonen pääsi kulkemaan ihan liian pitkänä. Pyysin vielä kentän laidalla kuvailevaa Essiä huikkaamaan aina heti, kun huomaa ohjien päässeen liian pitkäksi.

Kuvat (c) Essi K.

Alotin ratsastamisen käynnillä tehden pysähdyksiä ja taivuttelemalla reilusti molempiin suuntiin. Varmistin vielä erilaisilla kiemuroilla sen, että Susu kuuntelee myös pohjetta ennen kuin aloitin ravaamisen. Tein kevyessä ravissa isoja ympyröitä ja aina väliin hiukan pienempiä. Susu oli aluksi vähän hämmästyneen oloinen, kun kuski oli noin vain yllättäen keksinyt pyytää siltä lyhyempää askelta ja kaulaa. Pikkuhiljaa se kuitenkin rentoitui ja alkoi käyttää selkää ja takaosaa tehokkaammin.

 Kun Susu alkoi tuntua hyvältä ja tasaiselta, istuin harjoitusraviin ja aloin tehdä kolmikaarista kiemurauraa sekä avotaivutuksia, ja sainkin hetkessä pohjeavut läpi. Olin aivan äimistynyt kun Susku oli niin erilainen! Sitä on puoli vuotta ratsastanut aina vaan hevosta huomaamattaan pidempään muotoon ja ajatellut että kuinka helkkarissa ravissa on aina vaan vaikeampi istua. Noh, varmaan on vaikeaa istua kun hevonen lompsii jätti askelilla menemään viitsimättä koota yhtään. Juuri tälläisistä ahaa-elämyksistä tulee tosi tyhmä olo, ihan kuin olisi alkeinen taas kun tajuaa korjata jonkun naurettavan istuntavirheen.
Susu polki harjoitusravissa heti alusta asti hyvin alleen, niska pysyi alhaalla niin, ettei hevonen edes yrittänyt missään vaiheessa karata tuntumasta ja siellä selässä pystyi vaan istumaan ja keskittymään kaikkeen oleelliseen, eikä siihen että muistanhan nyt hengittää etten kuole merisairauteen :D Olin ihan yllättynyt ja super iloinen siitä, että tällä vinkillä saattaisin päästä Susun kanssa taas edistymään hiukan tasaisella ratsastuksessa. Olen Sannalle niin kiitollinen, että ihan erikseen menin tänä keskiviikkona kiittelemään avusta !
En ravannut kauaa, sillä Susu oli niin hyvä, että vaihdoin pian laukkatehtävään. Perjaatteenani nimittäin on, että kun Susu on hyvä, teen vain kevyen ja rennon treenin tavallaan kiitoksena ja kun se on huono, väännämme siihen asti että se toimii tarpeeksi hyvin. Huonot päivät ovat tietysti erikseen, joskus ei vaan kentällä pyöriminen nappaa.
Nostin siis laukan isolla pääty-ympyrällä käyntiväistöstä. Tein tätä molempiin suuntiin jonkun aikaa niin, että olin tyytyväinen nostoihin ja laukan tahtiin. Nostot eivät olleet Susun parasta osaamista muttei huonojakaan, joten siirryin kävelemään välikäynnit ja hevonen sai hetken hengähtää.
Jenni keksi hypätä Alma-ponilla pari kertaa tynnyreitä heposen piristämiseksi ja päätin itsekkin tehdä pari hyppyä, viime kerrasta kun on niin paljon aikaa. Ensin piti kuitenkin käydä moikkaamassa hurjia tynnyreitä, jotka osoittautuivatkin ihan hirveän jänniksi.

Hyvä ettei Susulta silmät pudonnu päästä tuijotellessa :D

Vieläkin toinen on ihan valmiina juoksemaan karkuun, jos tynnyreissä asuukin leijona.

rohkea vauva !

 Ensimmäiseen hyppyyn tulin laukassa, mutta Susu päätti kiepauttaa ohi kapeasta esteestä. Se oli näköjään vieläkin varma, että tynnyrit on hirviöiden kotikoloja. Uusi yritys ravilla, ja Susu hyppäsi pienen kiemurtelun saattelemana korkealta yli. Tulin vielä pari kertaa laukassa vasemmasta kierroksesta ja pari oikeasta, jossa piti sielläkin ensimmäisellä kerralla yrittää ohi.

En roiku suussa kiinni, vaan tuntuma on automaattinen, joka oli ihan välttämätön tälläisellä kiemurtelijalla :D
Muuten oma istunta onkin melko järkyttävä, kun keskityin vaan hevoseen.

Oikeasta kierroksesta tuli hieno hyppy  ja Susu oli ihan onnessaan kun pääsi hyppäämään C:

Kiitokset hepalle ja loppuverkka.