Janita ja Susu: Kun aika jättää...

Tämä muistopostaus on omistettu tärkeälle shetlanninponi vaari Rikelle, joka jatkoi loputonta matkaansa tänään vihreämmille laitumille. Rikke ehti päästä kunnioitettavaan 25 vuoden ikään ja oli koko talliporukalle tosi tärkeä, tallin pikku maskotti, joka hauskuutti harmaitakin päiviä tekemisillään.
Riken lopettamisen syy oli puhtaasti ikä ja sen myötä tullut kunnon romahtaminen. Poni oli ollut jo useita vuosia jonkin verran jäykkä ja huolimatta siitä, kuinka paljon se yllättäen piristyi talvella, nyt aivan kahdessa viikossa sen kunto romahti niin pahasti ettei ponin liikkumista voinut sanoa enää kävelyksi. Kaikille jää Rikua ikävä, ja sen paikkaa ei voi mikään muu hevonen valloittaa.

Rikke ostettiin aikanaan tallinomistajien kilpahevoselle kaveriksi, ja heidän puolivuotiaalle tyttärelleen ratsuksi. Rikke ehti kokeilla kaikkea raveista poniagilityyn, sekä oli kauan Emilian ratsastettavana. Empun kasvettua ponista yli, se jäi ikäänkuin lemmikiksi, jonka kanssa touhuttiin tallilla kaikenlaista.

Itse tutustuin Rikkeen kaksi vuotta sitten, silloin kun aloitin Susun hoitamisen tällä tallilla. Rikestä opin nopeasti sen verran, että se oli todella kekseliäs -hyvässä kuin pahassa- ja sitä kiltimpi, mitä pienempi sitä hoiti. Minuakin se ehti puraista kerran päästä ja muuten vaan nipistellä moneen kertaan kun ei oltu asioista aina ihan samaa mieltä :D Anniina hoiti myös Rikkeä usein kun oli tallilla kanssani ja taisi kerran ratsastaakkin synttäreitten kunniaksi viime vuonna.

Rikke oli superponi karkailemisessa ja yleensä keväällä, kun hevosia ei vielä oltu laskettu ruoholle, Rikke pujahti jostain lankojen välistä vihreämmälle puolelle kun isot hepat jäivät vain pällistelemään, että miten tuo pikkunen pääsi tuonne. Rikke myöskin tiesi tulla takaisin tarhan puolelle vasta sitten kun kukaan ihminen ei ollut katsomassa, ettei vaan sen pujahduskolonen paljastuisi. Muistelisin, että jonain keväänä aitojen alareunaan oli jopa viritetty kanaverkkoa Riken karkailun estämiseksi, vaikka eipä tuo vaaria pidätellyt :D

Viime kesänä aloimme huomata Rikessä jo selkeitä vanhenemisen merkkejä kun se ei enää vaihtanut karvaansa, vaikka kesä oli kuumimpia pitkään aikaan. Seuraavana talvena Rikke sitten klipattiinkin tupsujalaksi, mikä piristi ponia ihan hirmuisesti. Hetken aikaa kaikki saivat elää siinä luulossa, että poni puksuttaisi vielä pitkäänkin meidän kanssamme. Kuitenkin kaikki muuttui heinäkuun jälkeen, ja kuten jo kerroinkin, Rikke ei enää näyttänyt nauttivan elämästään. Lääkkeet eivät toimineet ja ontuminen vain paheni päivä päivältä. Lopettamispäätös oli varmasti omistajille vaikea, mutta oli vain oikein antaa yli 13 vuoden aikaiselle ystävälle viimein kivuton vapaus.

2013 talvi, kun Rikke oli todella voimissaan

Tänään tallille mennessäni Rikke oli jo mennyt pois. Rikke oli jouduttu lopettamaan äkillisesti, sillä se ei ollut noussut enää seisomaan. Sain viestiä aamupäivällä heti kun Riken tila huomattiin, sillä Elina ja Jenni olivat olleet tallilla yötä. Tulin tallille tarkoituksella hieman myöhemmin sillä halusin mieleeni jäävän kauniit muistot iloisesta pikku Rikestä, en tuskaisia viimeisiä askelia.
Halusin lähteä Susun kanssa maastoon vaan kävelemään, miettimään asioita ja rauhoittumaan. Susua hakiessani se oli aivan poissa tolaltaan, aivan kuten viime syksynäkin kun Cintti jouduttiin lopettamaan äkillisesti. Maastossa pystyimme kuitenkin molemmat pikkuhiljaa rentoutumaan ja tallin pihaan palaaminen ei enää nostattanut kyyneleitä silmiin. Riken oli aika lähteä ja se halusi sitä itsekkin. Se sai kauniin ja pitkän elämän. Asia tuntuu vielä epätodelliselta, mutta siihen tottuu pikkuhiljaa ja elämä jatkuu Rikkeä muistellen.