Talutusratsun roolissa

Lauantaina lähdin taaskin polkemaan tallille, tällä kertaa hyvän kaverini Venlan kanssa. Venla ei harrasta ratsastusta, mutta on aina välillä ollut mukana heppailua seuraamassa. Venla saikin kuvaajan pestin, eikä kerennyt kuvaillessa -toivottavasti- ihan kyllästyä. Venla avusti Suskun harjaamisessa ja Susu katteli aluksi tosi ihmeissään kun joku vieras alkoi harjata sitä, mutta päätti sitten jatkaa "unia" käytävällä seistessään, huuli melkein lattiassa kiinni.
Muuten, sain viimeinkin postissa ajat sitten tilaamani Mountain Horsen ratsastushousut ja onhan ne nyt ihanat :D Uusia ratsastusvaatteita tulee ostettua niin harvoin, että on tosi kiva saada jotain uutta. Toivottavasti joku on yhtä vaatehullu ja ymmärtää vaatteiden ihanuuden. Kunhan ei vaan mene ihan varusteurheilun puolelle, niin hyvin menee!

Susu oli jo alkukäynneissä tosi vireä ja kyttäili kaikkea. Etenkin metsänreunassa oleva pitkä sivu on ollut Susun kyttäyksen kohteena jo jonkun aikaa ja pikku hiljaa alkaa kiehumaan kun ei tuo tunnu osaavan käyttää energiaansa ainakaan keskittymiseen...

Kuvat (c) Venla T.

kyttääkyttää...

Aloitin verryttelyn tekemällä ensin käynnissä pysähdyksiä ja taivutteluja, ja yritin hakea hyvä tahtista, pitkää ja rentoa käyntiä. Toivottuun tulokseen päästyäni aloin tekemään kevyessäravissa ympyröitä ja tempon vaihdoksia molempiin suuntiin, ja yritin houkutella Susua pidemmälle kaulalle ja niskaa alas. Neiti oli nimittäin niin pörheänä, että pieni rauhoittuminen oli tarpeen. Pikkuhiljaa Susu alkoi tulla kuolaimelle vaikka keskittymisessä tuntui olevan vieläkin ongelmia. Ihan kuin olisi yrittänyt tehdä töitä ADHD-lapsen kanssa ! Eikä tämä töhöttäminen johdu kyllästymisestä, sillä käytiin juuri aikaisempana päivänä maastossa ja muutenkin hölläiltiin viime viikko.

töhöttelee menemään

Vaihdoin harjoituksen kolmikaariseen harjoitusravissa ja ennen kuin pystyin edes aloittamaan itse harjoitusta, piti hetki pyöriä kahdeksikolla ja muistuttaa kakaraa taaskin kuuntelemisesta. Sususta tuntui silloin olevan mahdoton ajatus, että rauhallisena voi pysyä myös kuskin istuessa satulassa.
Hetken väännettyäni turhaannuin itseeni. Jokin vaan tökki kropassa rentoa liikettä vastaan. Siispä heitin jalustimet kaulalle ja heti parani huimasti kun en voinut ottaa liikettä vastaan jaloilla, vaan myötäsin kunnolla lantiosta. Susun ravissa kun on istumista vaikka se menisi niska alhaalla ja rentona, niin voitte vaan kuvitella kuinka vaikea on rentoutua kun hevonen posottaa pää ylhäällä joka suuntaan. Jos vielä sattuu kuski olemaan jostain syystä "lukossa" niinkuin tälläkertaa, tulos ei ole hyvä.
Onneksi jalustimien pois ottaminen auttoi heti -niinkuin yleensä aina- ja meno alkoi näyttää ratsastamiselta. Pääsin aloittamaan kolmikaaris-harjoituksen, joka sujui heti alusta jo tosi kivasti kunhan vaan oltiin ensin keskusteltu tuosta metsänreunan kyttäämisestä. Susu oli mukavan notkea ja kevyt ratsastaa ja olin alkuräpellyksen jälkeen tulokseen oikeen tyytyväinen.

Itse reisillä kiinni..:P

Tässä jo vähän rennompaa menoa, jos ei kiinnitä huomiota sojo jalkoihin :D

Päätin laukata ihan yksinkertaisesti kahdeksikolla nostaen aina laukan suoristuksesta ja vaihtaen laukan ravin kautta taas uudestaan suoristukseen tullessa. Ensimmäiset pari nostoa oli tosi hyviä ja Susu käytti takaosaa todella hyvin, sitten se alkoikin jo innostua liikaa ja nostot menivät arvailuksi ja ennakoinniksi.

Muutin tehtävän niin, että tein laukannostot aina käynnistä ravin sijaan ja taaskin ensimmäinen nosto oikealle oli huippu. Vasemmalle Susu oikeen odotti käskyä, ja sitten kun merkki tuli niin se singahti laukalle hirveää kyytiä, mutta onneksi viitsi olla purematta sen pahemmin kuolaimeen kiinni. Nostin vasemmalle uuden laukan ja nosto oli tällä kertaa kelpuutettavissa. Seuraavan kerran oikean laukan nostaessani Susu oli peräänannossa ja paketissa, ja nosti siitä siistin laukan ja oli ihan peräänannossa koko ympyrän, ennen kuin otin sen käyntiin. Olin ihan super tyytyväinen tälläisestä pienestäkin edistyksen merkistä, sillä yleensähän vaikka Susu kävelisi tai ravaisikin niska alhaalla, laukan nostettua se on aina ihan korkeana ja edestä tyhjänä.

Laukkasin vielä molempiin suuntiin eteen alas isolla pääty-ympyrällä ja lopetin laukat onnistumiseen ja kävelin välikäynnit.

Susku hiukan kuumana

hetken malttoi mennä rauhassa...

...ennen kuin piti taas kaasutella :D

Ravailin enää hetken niin, että Susu jäi hyvälle moodille, ennen kuin ratsastin sen eteen alas ja lopettelin. Susu pääsi kuitenkin vielä talutushepaksi kun Venla ratsasti hetken. En voinut ottaa siitä kuitenkaan kuvia kun kävelin varmuuden vuoksi Susun vierellä.

Sunnuntaina Anniina tuli mukaan tallille kuvaamaan ja Rikke-ponia hoitamaan. Ratsastin Susun päämääränä hyvä mieli ja rentous, ja aikalailla tähän päästiinkin. Tein paaaljon taivuttelua ja askeleen kokoamisia, sekä vaan hain hyvää ja rentoa käyntiä. Huomasin hyväksi harjoitukseksi loivan kiemurauran, johon lisäsin vielä voltin I:stä uran kautta takaisin I:hin. Laukkaharjoituksen tein suurehkolla ympyrällä väistättäen pari askelta takaosaa ulospäin ja siitä suoraan laukan nosto. Tämä toimi ainakin Susulla niin, että nostoista tuli selkeitä ja hyviä. Lopuksi Anniina ratsasteli vielä Susulla loppukäynnit ja käytiin räpsimässä pari poseerauskuvaa.

Kertoilu saa riittää tällä kertaa ja tässäpäs niitä kuvia :

meno päällä :P

Loppuverkkaa

hyvin venyyyy

Susu päätti olla sylihauvan näköinen eikä mikään uljas ratsu.